Treenaamattomasta rääpäleestä puskaratsuksi

Tästä aiheesta on ollut paljon keskustelua ja se varmasti jatkuukin maailman tappiin asti, nimittäin keskustelu "ravurista ratsuksi". Otan tähän alkuun muutaman lainauksen täältä nettimaailmasta.

"Hommaa asiansa osaava ammattilainen messiin!"
 "Älä alota kouluttamaan jos ei ole mitään hajua koko hommasta, pistä ammattiratsuttajalle hevonen"
"Näille myös ruvetaan tunkemaan suuhun vahvempaa ja vahvempaa kuolainta. Haetaan ties mitä apuohjia ja kannusten ja raipan kanssa ruvetaan " kouluttamaan " hevosta. Ei näin."

Täältä netistä siis löytyy jos jonkinlaista keskustelua tähän aiheeseen. Ollaan erittäin negatiiviseen sävyyn heti vastassa, jos joku kysyy apua esimerkiksi laukan opettamiseen. Toki olen itsekin sitä mieltä, että ammattilaisen kanssa hevosesta saa varmemmin kunnon ratsun, mutta tuskin moni "ravurin rääpälettään" valmennukseen ja koulutukseen vie. Awan kanssa en ole edes harkinnut meneväni esimerkiksi ratsastuskeskukselle, meidäthän naurettaisi sieltä pihalle.

Sain tälläisen päähänpiston nyt kertoa, kuinka me ollaan Awan kanssa edetty tähän pisteeseen ja mistä lähdettiin. Kaikesta kirjoittamastani ei kannata ottaa vaaria, koska tiedän että olen tehnyt todella paljon asioita väärin ja tulen vielä tekemäänkin. Virheistähän kuitenkin oppii, vai mitä?

2009 - 2010

2.4.2009 tehtiin kauppakirjat 4 - vuotiaasta ruipelohepasta. "Mutta se on niiin söpö, ihanat korvatkin!" Tämän jälkeen Awa muutti Sepon tallille ja asui siellä kesään asti, kunnes tuli meille.

Ensimmäinen kohtaaminen

Sepon tallilla totutettiin Awaa satulaan ja makasin sen selässä mahallaan. Tällöin iskän kommentti oli: "ette te pikkutytöt tätä voi tehdä", vaan oli hän silloin väärässä ;)

Koitti kesä ja Awa muutti meille.

Tällänen ruikku se oli

Kesä oli vaikeaa aikaa. Awa ei kunnioittanut minua lainkaan --> Päällekäymisiä, puraisuja, potkimisia ja itkuraivareita sekä "kohta päädyt meetwurstiksi!"-uhkailuja. En tästä huolimatta luovuttanut ja syksyllä sain Awan ensimmäisen kerran satuloitua kunnolla ja talutettua sitä ilman pomppimisia. Kesällähän en siis ilman iskää uskaltanut taluttaa aidan ulkopuolella.

Syksy 2009

Kun syksy kunnolla koitti ja siirryin ylä-asteelle aloin vähitellen kiipeämään Awan selkään.
Loka- tai marraskuussa istuin ensimmäisen kerran selässä - karsinassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä ollut maailman viisain veto, koska huonosti olisi käynyt jos heppa olisi päättänyt vaikka hypätä pystyyn.

Talvesta 2009-2010 ei ole kuva-aineistoa, mutta kävin paljon selässä käymässä ja käveltiin aina kerrallaan pari metriä iskän talutuksessa. Näin edettiin oikeastaa koko talvi.

Kun koitti kevät ja kesä alettiin pikkuhiljaa mennä pidempiä lenkkejä ja ilman talutusta. Kiia oli suurena apuna auttamassa, joten vielä kiitokset hänelle :) Samalla Awa taas astutettiin, sillä ensimmäinen varsa syntyi kuolleena. Tästä en enempää kirjoita, koska se menee sen verran aiheesta ohi.

Kun alettiin mennä ilman talutusta otin myös ravia mukaan. Awalla oli tosi huono tasapaino, joten mentiin pääasiassa tossa meidän ja mummolan välisellä tiellä sekä roskapönttötiellä (videossa näkyy). Siinä sitten opeteltiin raviin lähtö pohkeesta sekä hidastus.

Meidän ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui jumittaminen.

Jumitukseen en muista ratkaisua miten siitä päästiin, mutta varmaan kärsivällisyydellä. Tosin ilmeeni ylläolevassa kuvassa ei näytä kovin kärsivälliselle :D Piti vain muistaa olla napakka eikä antaa periksi.

2010 kesä edettiin siis suunnilleen näillä harjoitteluilla. Eli totuttelemista pohkeeseen ja muutenkin uuteen asiaan. Paljon taluttelua ja muuta yhdessä toimimista.

Syksyllä 2010 taidettiin kokeilla ensimmäisen kerran pieniä esteitä ja laukkaa. Tein molemmat asiat aivan liian aikaisin. Tästä syystä esteet eivät vieläkään suju, mutta laukka on nyt kehittynyt huimasti. Nyt jos saisin toisen tilaisuuden, olisin vain silloin jatkanut ravailuja ja koordinaatiharjoittelua.

syksyllä 2010 alettiin tulla paremmin toimeen

Laukkaamista siis kokeilin YMPYRÄLLÄ (taas ISO virhe). Olin ihan innoissani, koska Awa näytti heti tajuavan mitä siltä hain. No, eihän se todellakaan tajunnut. Laukka taisi nousta vahingossa pari kertaa ja kolmannella kerralla löysinkin itseni maasta. Siihen jäi se harjoittelu. Laukan opettamiseen palaan seuraavan kerran Talvi 2012- osiossa.

Ensimmäiset esteet hypättiin myös aivan liian aikasiin ja seurauksena oli mikäs muukaan kuin tippuminen. Ei hyvä juttu. Taisi jäädä elinikäiset kammot Awalle siitä touhusta. Joulukuulta 2010 löysin kuvia, joissa hypätään heinäpaaliestettä.

Joulukuu 2010

Joulukuu 2010

Kuten kuvista näkee, aikamoista kaahotusta on ollut touhu. Jätettiin siis esteet sikseen ja siirryttiin vuoteen 2011. 

Awalla alkoi jo varsamasu hieman painaa, mutta mentiin hangessa ja kohotettiin kuntoa myös tulevaa synnytystä varten.

Vuonna 2011 ei siis tapahtunut oikeastaan mitään edistymistä varsomisen takia. Mentiin kesä tarhassa Mellin
(eli sen varsan, jos joku ei vielä tiennyt) takia. Saatiin ravia rauhallisemmaksi ja siirryttiin kuolaimettomiin.

 Ravi alkoi näyttää tältä,pystyin jo vähän kontrolloimaan sitä ja ratsastin todella kevyin avuin.

Syksyllä koitti vieroitus ja sen jälkeen alettiinkin taas maastoilemaan. Käytiin Kiian ja Roosan kanssa pitkillä maastolenkeillä ja Awan kunto kohosi tosi hyväksi.

Vaihtelua ratsastukseen maastakäsittelystä. Vuosi 2011 oli oikeastaan välivuosi, joten siitä ei ole paljoa kerrottavaa.

2012

Viime vuosi oli oikeastaan sekä epäonnistunein, mutta myös onnistunein vuosi.

Tammikuussa ratsastettiin paljon ilman satulaa ja tipuin vähän väliä. Kuolaimettomat piti heittää nurkkaan, koska jarruja ei yksinkertaisesti löytynyt. Meinasin jo luovuttaa, koska mistään ei tullut mitään.

Awa tappeli alkuvuoden ihan kaikessa vastaan, saatiin toki jotain onnistumaankin, mutta suurimmaksi osaksi aika meni hermoja kiristellen.

Taidettiin jossain vaiheessa vähän kokeilla laukkaa, joten kerron nyt miten opetin Awan nostamaan laukan.

Ensimmäiset laukannostot tapahtuivat maastossa. Hyvällä suoralla annoin laukkapohkeet (toinen jalka eteen ja toista hieman taakse ja puristus) sekä pienen raipannapautuksen kaulalle ja sanoin : "LAUKKA". Tällä seurauksella Awa kiihdytti vauhtia ja kiitin sitä heti. Näin yritettiin monta monituista kertaa ja sitten se vaan nousi. Nyt siirsin kiitoksen vain siihen kun laukka nousi oikeasti. Eli heti kun nosto oli tapahtunut ohjat löysäksi ja taputus sekä hyvä tyttö -kehut.  Näin Awa oppi laukka-avut.

Tehtiin tammikuussa myös selkäännousuharjoituksia, mutta niistä tarkemmin TÄÄLLÄ videon muodossa.

Helmikuussa ollaan näköjään hiihtoratsastettu sekä edelleen laukkaa harjoiteltu.

Olenkin kirjoitellut tänne blogiin meidän tekemisiä, joten tuolta blogiarkistosta löytyy postauksia, joissa ollaan tehty laukkaharjoittelua jne. Eli sieltä etsimään, jos kiinnostaa :)

Kesällä 2012 maastoiltiin paljon sekä ratsain että kärrien kanssa.

En kerro tähän mitään muuta nyt mitä ollaan tuolloin tehty ja miten, koska ei panostettu mihinkään ratsuopilliseen juttuun. Siirrynkin suoraan talveen 2012-2013.

Alettiin kehittämään oikein urakalla laukkaa nyt lopputalvesta. Tein todella paljon nostoja joka ratsastuskerta ja kerta kerralta ne alkoivat paranemaan. Tässä siis pätee lause : "kertaus on opintojen äiti". Nyt Awa nostaa laukan suoraan pohkeesta ja pystyin jopa viime kerralla hidastamaan laukkaa ilman, että se tippui raville.
Kannattaa siis vain tehdä nostoja nostojen perään ja laukata välillä roimasti eteen ja sitten taas ottaa vähän kiinni.

Siirryimme siis taas kuolaimettomiin ja tällä hetkellä jarrut löytyvät erittäin hyvin :) Esteisiin ollaan myös alettu panostaa ja päästy yli 50cm. Esteitä tuskin koskaan tullaan ylittämään noin vain, mutta koskaan ei saa antaa periksi.

Voisin siis tiivistää sanomani yhteen virkkeeseen: Älä anna periksi, vaikka joskus tuntuisi siltä, että uit syvissä pohjamudissa. Aina on olemassa jokin ratkaisukeino, äläkä pelkää kysyä neuvoa.

Virheiden kautta siis oppii, mutta niistä myös kärsii pitkän ajan. Olen aina yrittänyt miettiä vaihtoehtoa jollekkin tavalle, jos ongelma ei ensimmäisellä tavalla ratkea. Tällä hetkellä oon tyytyväinen siihen, mitä oon Awan kanssa saanut aikaan, joten sen kanssa on mukava jatkaa eteenpäin vaikkei se tuosta enää mitään oppisikaan. Laitan kuitenkin pari tavoitetta tälle vuodelle, josko ensi vuonna sitten kirjoittelisi samankaltaisen kehityspostauksen? :)

Tavoitteet vuodelle 2013:

• Laukka hallittavaksi
• säädeltävää
• nosto tapahtuu heti eikä muutaman raviaskeleen jälkeen
• Ravissa rauhallisuutta enemmän
• Hyvä yhteishenki eikä mitään väkisin vänkäämistä!

osa asioista tuli aika suppeasti - kuvien muodossa,  joten jos on kysyttävää kysy ihmeessä! :)

Nadja&Awa