Tulin toissapäivänä Helsingin suurkaupungista hengissä takaisin. Viikolla alkoi jo tuntua kaipausta maastoilemaan! :) Eilen sitten toteutin kaipaukseni ja varustin pollen maastoretkeä varten.
Kerkesin jo harjata ja olin juuri laittamassa satulaa, kun jokin auto ajoi pihaan. Ajaja osoittautui raspaajaksi, otin Awan siitä sitten sisälle ja raspaaja katsoi hampaat. Hampaissa olikin pientä "nyppylää", joka oli aiheuttanut ohjien nykimistä. Saatiin hampaat kuntoon ja pääsin jatkamaan varustusta.
Ollaan edistytty vihdoin selkäännousussa! Otin pari porkkananpalasta taskusta ja annoin yhden Awalle maasta. Sitten nousin selkään ja ilokseni neiti pysyi täysin paikallaan! Annoin heti selkään päästyäni toisen porkkanan ja pääsimme matkaan iloisin ja rauhallisin mielin :)
Alku matka sujui hyvin ja poni ei stressannut lainkaan mistään, kerkesin olla jo innoissani ettei viiden päivän vapaa juurikaan vaikuttanut Awaan mitenkään. Päästiin metsätielle, nostin ravin löysin ohjin. "Luule vaan, että mennään ravia!" tuumasi poni ja sitten mentiinkin jo laukkaa. Naureskelin vaan, että antaa nyt laukata metsän rajaan asti jos siltä tuntuu. Heti kun pidätin Awa siirtyi raviin, olin tosi tyytyväinen.
Ravailtiin aika paljon alkumatkasta, mutta päätin että nyt otetaan sitä laukkaa vielä yksi pätkä -> Kiitoravilla laukannosto ja kamalaa kaahotusta ilman minkäänlaista jarrujen toimintaa! En saanut Awaa hidastamaan raville ennen autotietä, joten mentiin tiukka mutka laukassa! Kerkesin jo pelätä pahinta, että nyt kyllä kaadutaan. Jotenkin polle pysyi jaloillaan ja siitä sitten sain sen raville ja käyntiin. Otin peruutusta keskellä autotietä, koska olin niin tympääntynyt. :/
Käänsin pollen vielä pellolle laukkaamaan, jossa malttoikin kuunnella ohjaa. :)
Otin kuitenkin vielä laukkaa auratulla tiellä, jossa sama kaahotus toistui.. Laukattiin varmaan sitä reittiä kolme kertaa ja aina hävisi jarrut! Neljännellä kerralla nostin laukan vasta mutkasta, jolloin vauhti ei kerennyt kiihtyä niin paljoa --> Hallittu laukka ja raviin siirtyminen. Huh, olin ihan poikki ja niin oli ponikin :'D Energiat ainakin lähti pois kummastakin.
Kotimatkalla kävin vielä Voutilan pihassa, jossa eräs lapsi antoi äitinsä kanssa porkkanaa ja rapsutteluja Awalle :) Poni oli kyllä niin perso herkuille, ettei meinannut antaa hetken rauhaa lapselle :-D
Lupasivat tullla meille ensi viikolla katselemaan Awaa, kera kuivien leipien :)
Kotimatka sujui "ihmeen" rauhallisissa merkeissä, eikä mtn erikoista sattunut enää :)
Koeajoin eilen muuten uuden kouluhuovan ja otin myös kuvia, niitä tulossa ensi postaukseen.
Kohta lähden taas maastoilemaan, toivottavasti olisi vähän rauhallisempi kuin eilen! :-D