Vihdoinpa ehdin tännekkin kirjoittelemaan helatorstain maastosta. Kirjoitan aika yksityiskohtaisesti, joten toivottavasti ette pitkästy? (:
Puolenpäivän jälkeen torstaina Kiia saapui meille jopollaan. Katseltiin vähän aikaa Marttaa ja sitten lähdettiin ulos. Kiia ajoi jo jopolla lindsbergiin ja minä ja Awa lähdettiin perässä, kunhan oltiin valmiita.
Awan kanssa matka sujui ihan ok, eli mentiin autoteitä pitkin koko matka, koska pellot oli kynnetty..
Sepon tallin kohdalla sattui pieni tai no oikeastaan keskikoinen härdelli. Hevoset olivat laitumella ja alkoivat juosta sekä hirnua. Mellihän oli tietenkin siellä joukossa. Awa rupesi huutelemaan takaisin ja pomppimaan keskellä tietä. Suu vaahtosi, kuin olisi epilepsiakohtauksen saanut. Sisuskaluni hyppivät vuorotellen ylös ja alas sekä sivuille, Awan tadissa. Onneksi en tippunut vaikka pari kertaa likellä olikin. Päästiin siitä jatkamaan matkaa, kun en antanut periksi.
|
Kiia ja Roosa |
Matka jatkui oikein mukavasti kiitoravilla. Suurin piirtein vain kökötin kyydissä. Autoja ei onneksi tullut kuin pari alkumatkasta, kaikki olivat vielä onneksi henkilöautoja.
Käännyttiin Nokkalantielle, ja heti olikin traktori perässä peräkärryineen. Mentiin äkkiä ravilla jonkun pihatielle, traktori ajeli siitä sitten ohi. Mutta ei, sitten tulikin hevoselle tenkkapoo. Pelkäsi PIENTÄ traktoria, joka oli hievahtamatta tien laidassa. Traktorin kohdalta aina äkkikäännös pellolle. Pienten neuvottelujen jälkeen Awa uskaltautui menemään hevossyöjätraktorin ohi ja päästiin jatkamaan matkaa.
Seuraava pelottava asia oli silta. Pari kertaa käännyttiin ensin ympäri pöristellen, mutta päästiin kuitenkin sillan kohdalle. Awa meni jalat harallaan pari askelta sitten nosti suoraan laukan ja pienet kivet tietenkin osuivat sillan metallikaiteeseen. Eikun pukkilaukalla äkkiä sillan yli. Roikuin vain epätoivoisesti harjassa kiinni. Laukka jatkui seuraavan ylämäenkin.
Seuraavaksi Kiia soittikin että missä ollaan ja minä ihmettelin että missähän he ovat. Eiväthän nuo olleet vielä edes lähteneet, mutta mentiin sitten Awan kanssa vastaan. Eikun taas tuli kaksin kappalein traktoreita vastaan. Hypättiin äkkiä pusikkoon piiloon. Awa sai pienen hepulin, ei mitään sen suurempaa :D
Matka jatkui Kiian ja Roosan kanssa. Kiia laittoi sport trackerin päälle. Mentiin turvesoiden luokse, siellä menee paljon erilaisia teitä. Pohja oli välillä asfalttia välillä hiekkaa ja käytiinpä kerran vähän turvemaallakin. Erilaisia pohjia siis oli lenkillä paljon.
Awa taas yritti Roosalle uhitella. Yritti purra persauksista ja väänteli päätään siihen malliin että kohta pettää hermo :D Kyllä se komentamalla aina rauhoittui. Mentiin käynnillä ja ravilla suurin osa lenkistä. Laukkaa otettiin pari pätkää.
Viimeisellä pitkäälllää suoralla päästeltiin niin kovaa kuin vain lähti. Roosahan se jäi taakse :( Sport tracker oli mitannut huippunopeuden : 51,2km/h! Ihan kiitettävää vauhtia päästiin. Matkan keskinopeus oli n. 9km/h ja aikaa meni pari tuntia. Kaloreita ohjelman mukaan oli kulunut reilusti yli 800, liekö tuo sitten totta?
Kotimatkalla kohdattiin roskia polttavia ihmisiä. Siitä ei päästy ohi muulla tavalla, kuin että minä jalkauduin ja talutin vauvvelin savun ja tulen ohi. Onneksi sentään seppo oli jo kerennyt ottaa hepat sisälle, ettei siinä tarvinnut enää pyöriä ja huudella.
Oli kyllä tosi mukava reissu, vaikka välillä satoi vettä. Kuuma ainakin oli! 23C näytti meidän mittari kun saavuin kotpihaan. Awa raukkakin oli hionnut satulahuovasta läpi, tosin ei mikään ihmekkään kun parikymmentä kilometriä taivallettiin! :)
Pitäisi ratsastella enemmän tälläisiä pitkiä maastoja kavereiden kesken. Ehkäpä pian uudelleen?