Neljän aikoihin Nadja tuli hakemaan minua tarhasta. Pääsin pois pörriäisten luolta, jotka nauttivat päivällistä juoden vertani ja syöden nahkaani. Ei kiva! En olisi kuitenkaan urheilemaan jaksanut lähteä, vaan vein Nadjan metsikköön syömään kanssani mustikanvarpuja. Nadja ei kuitenkaan ajatuksesta tykännyt ja jouduin katokselle seisoskelemaan.
Ensin Nadja harjasi minut aika kovalla harjalla, mutta kyllä se silti tuntui ihan hyvälle. Ainakin hyttysten aiheuttamien paukamien kohdalta. Viime kesänähän sain ylleni sellaisen järkyttävän hyttysloimen, jonka kyllä heivasin pikaiseen savikkoon. Taisivat tulla siihen päätökseen, ettei sellaisia minun arvoiselleni rouvalle enää laitella. Sitten tuli satuloinnin vuoro, Nadja höpisi innoissaan jostakin "banaanivyöstä", jonka oli minulle tilannut. Olen kuulema niin pyöreämahainen, PÖH sanon minä. Perus uhittelut taas tein vyön kiristyksessä, mutten muuten jaksanut temppuilla. Suitset päähän, eukko kyytiin ja pikaisesti pois pihasta.
Yritin vielä ennen autotielle kääntymistä käydä maistelemassa mustikanvarpuja metikössä, mutta Nadja hermostui siitä hieman liikaa, joten päätin ihan kilttinä tyttönä lähteä köpöttelemään auringon paistees..paahteessa.
Maastoilu osoittautuikin sitten ihan mukavaksi, koska ei tarvinnut hirveästi urheilla. Mentiin Voutilaan metsätietä pitkin, joka olikin sitten täysin mudassa edelleen. Oli kyllä kamala liata kaviot siinä löllyssä mutta minkäs teet kun ratsastaja käskee. Välillä selästä kuului kyllä "apua, iik, kohta kaadutaan". Minähän vain hieman liukastelin, muuten olen kyllä varmajalkainen kuin muuli! Matkamme jatkui ravilla pellon halki, paitsi olisin halunnut syödä vain hieman vihertävää juostessa.
Kun käännyttiin herrantielle huomasin, että kotiinpäinhän sitä ollaan menossa. Nadja päästikin minut ravailemaan löysin ohjin ja kökötti itse kyydissä. Matkanteko kuitenkin pysähtyi pian, koska eräs hieman pulleahko mies halusi Nadjalle jotakin jutella. Ai että niitä kärpäsiä ja pörriäsiä, jotka siihen ilmaantuivat. Ei siinä paikallaan voinut seisoa hetken vertaa, kaiken kukkuraksi mies ei edes herkun herkkua minulle antanut! :(
Jatkettiin onneksi pian matkaa kotiin. Pääsin taas ravailemaan löysin ohjin. Ison mäen jälkeen Nadja antoi laukka-avut(sellaisiksi olen ne ainakin käsittänyt..), en kuitenkaan halunnut kiirehtiä laukan nostossa, joten juoksin hieman tavallista kovempaa. Sitten pamahti, okei pieni näpäytys kaulalle, mutta kuitenkin, olihan se pakko laukka nostaa. Laukkaa sain jatkaa noin sata metriä. Nadja kehui laukan jälkeen minua kovasti.
Käytiin vielä Nadjan mummolassa hieman ruohoa vetämässä napaan ja sen jälkeen katokselle varusteiden purkuun. Olihan se ihanaa päästä hikisestä huovasta ja likaisista kuolaimista eroon. Onneksi tänään ei ollut pesun tarvetta! En liiemmin pidä siitä..
Sellainen päivä oli minulla tänään, Nadja lupasi huomiseksi vapaan, sillä hän on menossa ratsastustunnille. Hyvä vaan, saanpahan oleilla ihan rennosti huomisen.
Ehkäpä taas jonakin päivänä pääsen tänne itsekkin kirjoittelemaan?
Höristen, Awa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita! <3