Tänään mentiin laon pelloille harjoittelemaan laukkaa, tavoitteena oli saada laukka, joka ei olisi kamalaa kaahotusta.
Vastasin vastauspostauksessa kysymykseen :
Mikä on ratsastuksessa parasta?
- No se kun onnistuu...
Tänään sit tuli tää onnistuminen! Vihdoin ja viimein olin tyytyväinen päiväiseen työskentelyyn enkä lopettanut siihen että, ei mikään taaskaan onnistu - tunteeseen.
Alkuraveissa tein jo Awalle selväksi sen että, mennään minun mukaani ei hänen. Kovasti yritti taas livistellä työnteosta temppuilemalla ja kääntyilemällä vasemmalle vaikka oltiin menossa oikeaan. Reagoin heti kääntävällä ohjasavulla sekä raipan napautuksella. Alkuravien jälkeen aloin nostamaan laukan tietystä "kulmasta" ja jatkoin laukkaa ylös peltoa. Awa alkoi kuumua jo parin noston jälkeen, joten aloin kääntämään ympyrälle laukassa. Tämä ei sitten millään meinannut sujua! Heti nousi peräpää ja ei millään olisi voinut oikealle kääntyä laukaten :D
Tehtiin varmaan kymmenen nostoa ennen kuin sain Awan laukkamaan ympyrällä. Välillä meinasi laukka tippua pois, mutta vahvoilla avuilla sain sen ylläpidettyä. Pientä kaatumista sisälle oli havaittavissa, mutta pidin tärkeämpänä sitä että edes laukassa päästiin ympyrällä menemään!
Lopetettiin tuohon onnistumiseen ja käytiin ravailemassa loppuravit lonkarin polkua pitkin. Sen jälkeen kotiin, pesulle ja melassivettä juomaan(:
Annoin Awan laiduntaa vapaana mummolan pihasssa, kun itse vein vedet ja tein ruokaseokset valmiiksi, hyvin pysyi pihassa!
Uskaltaakohan sitä enää edes kokeilla laukkaa, sen verran hyvä mieli jäi tästä kerrasta, että jos seuraava kerta meneekin ihan penkin alle.. ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita! <3