1. Tippuminen
Muistan ensimmäisen tippumiseni kuin eilispäivän, ehkä se oli jotenkin dramaattista silloin :D
Ratsastin siis noin 4 vuotiaana meidän silloisella ravurilla iskän taluttamana ilman satulaa ja ilman kypärää. Äitikin käveli vieressä minua tukemassa. Kävelimme tallitietä pitkin, jonka vieressä oli noin 10 lammasta aitauksessaan. Yhtä'äkkiä lampaat juoksivat aivan siihen aidan viereen ja Lordi (=hevonen) säikähti ja hyppäsi sivulle. Valuin siitä sitten oikealle, mutta onneni oli se että iskä otti minut kiinni enkä päässyt maahan asti! Aikas hyvät refleksit ollu iskällä silloin :'D
Kymmeniä tippumisia
Sain ensimmäisen ponini Matilden welsh sec. B :n kun olin 5-6-vuotias. Silloin alotin tuntiratsastuksen ratsastuskoululla, jossa Matilde asui. Matilde oli siellä tuntikäytössä, mutta minä pystyin ratsastamaan sillä aina kun vain halusin ja menin sillä aina tunneilla. Poni oli hmmm.. Mitenkähän sen sanoisi aika villi ja itsepäinen :D Tipahdin siltä lähes joka tunti tai oli lähellä että olisin tipahtanut :-D Vuonna 2006 Matilde oli meillä ensimmäisen kerran kesäajan. Syksyllä se palasi takaisin ratsastuskoululle. koitti seuraava kesä ja Matilde tuli taas meille ja tällä kertaa se jäi meille ja meni naapuritallille. Siellä ratsastin sillä erään kaverini kanssa hänen äitinsä opetuksella. Pukittelu ja kaikki temppuilu vain jatkui, mutten enää tipahtanut niin usein kuin ennen! :D Pari pahempaa tippumista koin kun lensin kuperkeikalla alas taisi mennä ilmat pihalle. Toisen kerran meni ilmat pihalle lentäessäni selälleen maahan.. Huhhuh, olin jo lopettanut tippumisieni laskemisen. Matilde lopetettiin kaviokuumeen vuoksi 2008.
Sitten tuli Awa
Vuonna 2009 tuli Awa. Aloitin ratsukouluttamaan sitä. Siinä vaiheessa en tainnut tipahtaa kertaakaan(?). Vauhdin kasvaessa ja Awan edistyessä alkoi pienoinen temppuilu jne. Taisin tipahtaa ensimmäisen kerran joskus talvella 2009. Awan kanssa ei ole sattunut pahempia tippumisia. Suurin osa on ollut vain sellaisia "hupsis!" tapauksia. Kuten ilman satulaa, pukkeja, säikkymisiä..
Yhden tippumisen muistan selkeästi. Se oli 2011 tammi - helmikuusta. Awa oli jo kevyemmällä liikutuksella suuren varsamahan takia. Ratsastin sillä mummolan rantaan päin löysin ohjin, kunnes Awa yhtä'äkkiä kääntyi kynnetylle perunamaalle! Säikähdin ihan tosissaan että nyt menee jalat kun oli jäistä ja lumista. Käänsin äkkiä takaisin tielle, mutta Awa kompastui ja kaatui polvilleen. tipahdin selälleni hankeen, Awa nousi ylös onneksi ontumatta ja jatkoi matkaa mummolan pihaan. Juoksin sen perässä ja sain kiinni :DD Tuo on vain jäänyt parhaiten mieleen!
Vaanha kuva.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita! <3